Ihmisvihaaja: Viisinäytöksinen huvinäytelmä

About this book

Ihmisvihaaja (ransk. Le Misanthrope ou L'Atrabilaire amoureux) on ranskalaisen Molièren viisinäytöksinen huvinäytelmä vuodelta 1666. Näytelmä sai kantaesityksensä Théâtre du Palais-Royalissa Pariisissa 4. kesäkuuta 1666, ja pääroolissa Alcestena esiintyi itse Molière. Naispääosassa Célimènenä esiintyi hänen vaimonsa Armande Béjart. Yleisö piti näytelmää pidettiin lähes alusta alkaen mestariteoksena. Se on salonkikomedia, ilman tunnettuja lähteitä tai esikuvia ja rakennettu Molièren oman seurueen elementeistä. Teos pilkkaa ranskalaisen ylimystön tekopyhyyttä, mutta saa vakavampia sävyjä käsitellessään yleisinhimillisiä heikkouksia. Se eroaa aikansa farsseista moniulotteisten henkilöhahmojensa ansiosta, toisin kuin tuon ajan perinteiset satiirit, joissa hahmot olivat usein yksiulotteisia karikatyyrejä. Ihmisvihaaja poikkeaa myös monista muista Molièren komedioista keskittymällä juonen sijaan hahmonkehitykseen. Vaikka näytelmä ei ollut aikanaan kaupallinen menestys, sitä pidetään nykyään yhtenä Molièren merkittävimmistä ja tunnetuimmista teoksista – ja samalla yhtenä maailmankirjallisuuden suurimmista komedioista. Se paljastaa sosiaalisen ja kirjallisen teeskentelyn naurettavuudet ja keskittyy mieheen, joka on nopea tuomitsemaan toiset mutta jää sokeaksi omille virheilleen. Näytelmän ajaton vetovoima perustuu pitkälti siihen, että ihmisvihaa esiintyy kulttuurista riippumatta kaikkialla maailmassa. Alceste on hölmö, jolla on korkeat periaatteet ja jäykät vaatimukset, mutta joka on luonnostaan sokea kaikkien muiden kritiikille. Alceste on rakastunut Célimèneen, koomiseen hahmoon, joka käy jokaiseen tilanteeseen ja on yhteiskunnan ruumiillistunut henki. Näytelmän rakenne on yhtä yksinkertainen kuin runollinen. Alceste ryntää synkkänä näytelmän läpi, eikä löydä "rehellisiä" miehiä, jotka olisivat samaa mieltä hänen kanssaan, aina valmiina näkemään malan toisen silmässä, sokeana omassa valonsäteessään ja yhtä tietämättömänä todellisesta luonteestaan kuin Tartuffe. (This summary is from Wikipedia.)